keskiviikko 7. syyskuuta 2016

New Yorkin matkakertomus osa 2

Ensimmäisenä varsinaisena New Yorkin päivänä kävimme ostamassa CityPassit. Passit olisi voinut ostaa etukäteen netistä, mutta niitä sai ostettua myös jokaisen CityPass-nähtävyyden lippuluukulta. Passit maksoivat $116/henkilö. Se ei ole mielestäni paha hinta, sillä jos olisimme ostaneet pääsyliput jokaisesta paikasta erikseen, hinnaksi olisi tullut n. $175. CityPassit ovat voimassa 9 päivää passin ostamisen jälkeen ja sillä saa sisäänpääsyn kuuteen kohteeseen (boldasin valitsemamme kohteet):
  • Empire State Building + bonuskäynti saman päivän iltana
  • American Museum Of Natural History
  • The Metropolitan Museum Of Art
  • Circle Line-risteily TAI Vapaudenpatsas & Ellis Island
  • Top Of The Rock-näköalatasanne TAI Guggenheim Museum
  • Intrepid Sea, Air & Space Museum TAI 9/11 Memorial & Museum

Ostimme CityPassit Top Of The Rockin lippuluukulta ja kävimme saman tien ihastelemassa kaupunkia 70. kerroksen korkeudelta. Top Of The Rock on Rockefeller Centerin näköalatasanne, joka ei ole yhtä kuuluisa kuin Empire State Building, mutta sieltä on jopa paremmat näköalat kuin ESB:sta, eikä turisteja ole yhtä paljon. Olimme käyneet edellisellä reissulla Top Of The Rockissa, joten se oli tuttu paikka. Olimme liikkeellä yhdeksän aikaan, eikä näköalatasanteella ollut ruuhkaa, joten saimme ihailla maisemia kaikessa rauhassa.


Vinkkinä kaikille tv-sarjan kuvauksista kiinnostuneille: Rockefeller Centerin pihalla kuvataan joka arkipäivä Today Showta. Itse emme olleet yleisössä, mutta näimme kuvauksia parina päiväna vähän kauempaa. Jos haluat Today Shown yleisöksi, vinkit siihen tämän linkin takaa. Katsoimme Todayta parina aamuna ja silloin vieraina oli mm. Puff Daddy (P Diddy vai mikä lie) ja Rion olympiavoittajia. Alicia Keys esiintyi Rockefeller Plazalla kotiinlähtöpäivämme aamuna, mutta emme olisi ehtineet katsomaan sitä.

 
Kätevin tapa liikkua paikasta toiseen on metro. Hankimme seitsemän päivää voimassa olevat unlimited metrocardit, joilla sai matkustaa metrolla ja busseilla niin paljon kuin sielu sietää (ja niin myös teimme). Nuo metrocardit maksoivat n. $31. New Yorkin metrosysteemi on selkeä, kunhan vähän opiskelee sitä etukäteen. Asemien sisäänkäynnistä näkee kulkeeko juna pohjoiseen (Uptown & Queens) vai etelään (Downtown & Brooklyn). Osalta asemista pääsee molempiin suuntiin, silloin sisäänkäynnissä ei lue Uptownia tai Downtownia, kuten tuossa kuvan 59 St-Columbus Circlen asemalla. Vaikka kuljimme paljon metrolla, kävelyä kertyi silti jokaisena päivänä 11000 - 16000 askelta.


Metrolinjoja on monia. Me katselimme etukäteen Google Mapsista millä linjalla menemme mihinkin. Toki metrokarttojakin on saatavilla asemilta. Kuljimme metrolla joka päivä klo 9.30-21.30 välisenä aikana, emmekä nähneet yhtään häiriökäyttäytymistä. En halunnut ottaa selville millaista on matkustaa metrolla yöaikaan.

Otimme metron heti haltuun matkustamalla Manhattanin eteläkärkeen. Siellä hengailimme Battery Parkissa, kävimme syömässä mehujäät Wall Streetillä ja tutustuimme uuteen 4 World Trade Centeriin (jossa on mm. ostoskeskus).


Kävimme myös 9/11-iskuissa tuhoutuneiden kaksoistornien muistomerkillä, joka oli todella pysäyttävä paikka. Iskut ovat jääneet mieleeni todella järkyttävänä tapahtumana, enkä ikinä olisi ottanut muistomerkillä voitonmerkkihymyselfieitä, kuten jotkut turistit. Kukin tavallaan, mutta voisi sitä jonkinlaista kunnioitusta osoittaa. Kuulostanko mä nyt joltain tiukkapipokukkahattutädiltä..?


Seuraavana päivänä menimme bussilla Upper East Sidelle. Kävimme katsomassa Guggenheim-museon ulkoapäin ja sitten suuntasimme Metropolitan Museum Of Artiin. Met on ihan tajuttoman kokoinen museo. Siellä saisi helposti kulumaan koko päivän. Kävimme katsomassa eniten itseämme kiinnostavat näyttelyt (mm. Euroopan maalaustaide- ja Egypti-osastot sekä Faberge-näyttelyn).


Metin kattoterassilta oli todella kauniit näkymät Keskuspuistoon. Sieltä löytyi myös erikoinen taideteos, Cornelia Parkerin PsychoBarn, joka on saanut inspiraationsa Psyko-leffan talosta. Psykolato ja pilvenpiirtäjät olivat älyttömän upea yhdistelmä. Tuolla olisi voinut paistatella päivää vaikka kuinka kauan.


Kävelimme Keskuspuiston läpi länsipuolelle. Keskuspuisto on aivan ihana paikka. Todella mahtavaa, että tällainen paikka on säilytetty, eikä rakennettu tilalle pilvenpiirtäjiä. Yllätyin ensimmäisellä New Yorkin matkalla kuinka suuri puisto on. En aikaisemmin tiennyt, että puiston läpi menee autoteitä.


Tutustuimme Night At The Museum-leffasta tuttuun American Museum of Natural Historyyn. Siellä oli porukkaa ihan pipona ja jonot sen mukaiset. Museo oli ainoa CityPassin nähtävyyksistä, joissa ei ollut hyötyä "ohita jono"-systeemistä. Museo oli selkeästi lapsiperheiden suosiossa. Museo on kuitenkin niin suuri, että kun pääsimme sisään, ihmismassat jakaantuivat tasaisesti eri osastoille, eikä ruuhkaa ollut. Mielenkiintoinen museo kaikenkaikkiaan.


John Lennon-fanina halusin taas käydä katsomassa 72 Streetillä sijaitsevaa Dakota Buildingia, jossa John Lennon asui viimeiset vuotensa, ja jonka pihaan se yksi sekopää hänet ampui. Dakotan vastapäätä Keskuspuistossa on alue nimeltään Strawberry Fields, joka on omistettu John Lennonin muistolle. Sieltä löytyy myös Imagine-mosaiikki, jonka ympärillä pörrää koko ajan turisteja. Viimeksi täällä käydessäni vannoin, että jos joskus palaan Strawberry Fieldsille, käyn siellä aamuvarhain ennen kuin turistimassat saapuvat. Noh, se ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta mitäs pienistä.


Illalla kävimme pienellä kävelyllä Times Squarella. Edellisellä reissulla olimme käyneet siellä vain valoisaan aikaan, mutta nyt halusin nähdä nuo kuuluisat valotaulut pimeän tultua. Ihmisiä oli ihan älyttömän paljon liikkeellä. Ei tullut kuuloonkaan, että siellä olisi pystynyt tekemään muuta, kuin siirtyä ihmismassan mukana eteenpäin. Se oli ensimmäinen ja ainoa kerta reissullamme kun meinasi iskeä paniikkikohtaus. Joku voisi sanoa, että olen outo, koska inhoan ihmismassoja, mutta rakastan New Yorkia. New York on kuitenkin niin suuri kaupunki, että sinne kyllä mahtuu ja siellä saa olla rauhassa. Kukaan ei tuijota tai kiinnitä huomiota keneenkään (tai siltä se ainakin tuntuu).


Tulipa taas jutulle mittaa. Jatkoa matkakertomukselle seuraavassa numerossa.

6 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Kuulostaa tosi hienolta matkalta. :)

    VastaaPoista
  2. Kivoja kuvia, toi passi oli hyvä vinkki, saa paljon samaan hintaan, mihin vain sitten ehtii. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Mä tykkäsin tuosta passista. Kyllä viikkossa ehti ihan hyvin. :) En olisi hommannut sitä, jos siinä olisi ollut sellaisia kohteita, jotka eivät olisi kiinnostaneet minua.

      Poista
  3. Tätä postausta oli kyllä mahtava lukea nyt, kun itse vielä on täällä Nykissä :) Upeita kuvia ja paljon ootte saanut tehtyä ja nähtyä! Ei olisi kyllä mullekaan tullut mieleen ottaa tollasia selfieitä siellä 9/11 muistomerkillä. Ei siellä kauheasti hymyilyttänyt, kun mietti mitä siellä tapahtui ja miksi ne muistomerkit siellä on..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä onnellinen! Ollapa vielä sielä. :) Toivottavasti teet matkakertomuksen, olisi kiva kuulla millainen reissu sulla on ollut. Ei todellakaan hymyilyttänyt 9/11 muistomerkillä. Mun mielestä ne muistomerkit olivat todella upeat. Hienoa, ettei niiden paikalle rakennettu uusia pilvenpiirtäjiä.

      Poista