maanantai 5. syyskuuta 2016

New Yorkin matkakertomus osa 1

Olin kuun vaihteessa matkalla New Yorkissa mieheni kanssa ja kerron tässä postauksessa mitä kaikkea siellä tuli nähtyä ja koettua. Viivyimme kaupungissa viikon. Mielestäni viikko on minimi, jos lähtee reissuun Atlantin toiselle puolelle, sillä nähtävää on niin paljon. Oikeastaan viikkokin tuntuu liian lyhyeltä ajalta. Kirjoitan tätä jetlagin kourissa, joten pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisia kirjoitus- tai asiavirheitä. Meikkiostospostauksen teen myöhemmin, kunhan olen vähän ehtinyt tutustua mitä kaikkea tulikaan ostettua.

Manhattan skyline
Finnairin suora lento New Yorkiin lähti perjantaina 26.8. puoli kolmen maissa iltapäivällä. Kone lähti hieman myöhässä, sillä jouduimme odottelemaan liittymälennolta tulevia matkustajia. Olin varannut meille etukäteen vierekkäiset reunapaikat. Koneessa penkkirivit menivät seuraavasti: 2 penkkiä, käytävä, 4 penkkiä, käytävä, 2 penkkiä. Toki olisimme voineet tuurilla saada paikat reunasta, mutta mannertenvälisillä lennoilla en halua jättää mitään sattuman varaan. Lento meni suht kivuttomasti. Jokaisella penkillä oli oma viihdejärjestelmä, josta pystyi katsomaan leffoja, tv-sarjoja, seurata lentomatkan etenemistä tai kuunnella musiikkia. En tykkää katsoa lennolla mitään rankkoja elokuvia, joten skippasin Revenantin ja katsoin Adam Sandlerin Wedding Singerin. Muuten lento meni nuokkuessa, lueskellessa ja syödessä.

Kauas on pitkä matka.
Koneemme joutui tekemään muutaman kierroksen Long Islandin yllä ennen kuin sille saatiin laskeutumislupa JFK:lle. Jos lento meni kivuttomasti, niin samaa ei voi sanoa maahantulotarkastuksesta. Olen käynyt Yhdysvalloissa neljä kertaa aiemmin ja aina ennen maahantulotarkastusta siellä on ollut tyyppejä ohjaamassa oikeaan jonoon ja muutenkin pitämässä jöötä. Nyt siellä ei ollut ketään kertomassa mihin pitää mennä ja sadat ihmiset tungeksivat miten sattuu. Satuimme menemään oikeaan jonoon, mutta huomasin kun eräät suomalaiset olivat menneet väärään jonoon ja saivat aloittaa jonotuksen uudestaan.

Aikamme jonotettuamme pääsimme tekemään maahantuloselvityksen automaatilla. Selvityksen lopuksi automaatti sylkäisi lappusen, jossa oli joko ruksi tai sitten ei. Ruksittomalla lappusella olisi päässyt nopeaan jonoon, jossa vain näytetään asiakirjat maahantuloviranomaiselle. Jos lapussa taas oli ruksi, joutui menemään maahantulovirkailijan tarkempaan haastatteluun. Tottakai mun lappuuni tuli se ruksi, mieheni lappuun ei. Veikkaan, että se johtuu siitä että matkustin nyt Yhdysvaltoihin uudella passilla ja estalla, kun taas mieheni matkusti sellaisella passilla ja estalla, joilla hän oli jo käynyt USA:ssa.

Ja taas jonotettiin. Ja jonotettiin. Väsymys alkoi jo painaa ja jonotus kiristi hermoja, mutta pyrin pitämään itseni rauhallisena, sillä se ei tosiaan ollut oikea paikka saada mitään raivokohtauksia. Vihdoin ja viimein tuli vuoromme maahantuloviranomaisen haastatteluun. Tietokoneissa on jotain vikaa ja minun kuvani jouduttiin ottamaan kolmesti ja sormenjäljet kahdesti. Ikinä aiemmin haastattelija ei ole kysynyt niin paljon kysymyksiä kuin tällä kertaa. Minulta kysyttiin mm. mikä on ammattini, paljonko rahaa on mukana, onko minulla luottokortteja, olenko matkustanut Afrikassa tai Lähi-Idässä, miksi olen tullut New Yorkiin, missä majoitun, kuinka kauan viivyn New Yorkissa, onko paluuliput jo ostettu, kuinka monta kertaa olen aiemmin ollut Yhdysvalloissa, mikä on syntymäaikani, onko minulla perhettä tai ystäviä Yhdysvalloissa... Vastailin lyhyesti ja ytimekkäästi ja sitten virkailija leimasi passini ja toivotti tervetulleeksi Amerikkaan. Kaikenkaikkiaan jonotus ja haastattelu kesti yhteensä noin 1,5 tuntia. Siinä väsymyksessä ja jännityksessä jonotusaika tuntui paaaaljon pidemmältä. Onneksi laukkuja ei tarvinnut enää odotella, vaan ne odottivat meitä matkalaukkukarusellin vieressä.

Juhuu! Leima passissa.

JFK:lta Manhattanille pääsee monella eri tavalla, mm. bussilla tai Air Trainilla/metrolla. Itse en ikinä lähtisi ronttaamaan isoja matkalaukkuja metrossa ja muutenkin olen niin mukavuudenhaluinen (varsinkin pitkien lentojen jälkeen), että menimme taksilla. Taksimatka JFK:lta Manhattanille on kiinteäsummainen. En enää muista tarkkaa summaa mutta se on n. $50 ja sen päälle tulevat tietullit, verot, mahdolliset ruuhkamaksut ja tipit. Jos menet taksilla, mene siihen oikeaan yellow cab-taksijonoon, joka on aivan ulko-oven lähellä. Pimeän taksikyydin tarjoajia pyörii tuloaulassa ja ulko-oven edustalla. Älä missään nimessä lähde heidän kyytiinsä. Taksimatka hotellille kesti noin tunnin. Matkaa on vain noin 35 kilometriä, mutta ruuhkat ovat hieman erilaisia kuin täällä Suomessa.

New Yorkissa sää oli mitä upein, vaikka kello alkoi olla jo iltaseitsemän. Lämpötila huiteli 34 asteen paikkeilla. Hot in the City, totta tosiaan. Kaupunki näytti edelleen todella upealta ja isolta. En varmaan ikinä kyllästy ihmettelemään pilvenpiirtäjien massiivisuutta. Manhattanin skylinea (onko sille joku suomenkielinen termi?) katsoessa huomasin, että sinne oli ilmestynyt muutama uusi pilvenpiirtäjä sitten meidän viime reissun.

Hotellimme vasemmalla.

Hotellimme Hilton Midtown sijaitsi aivan Manhattanin sydämessä, 6. Avenuen ja 54 Streetin kulmassa. Sieltä on vajaan kymmenen minuutin kävelymatka Rockefeller Centeriin ja Keskuspuistoon. Hilton Midtown on New Yorkin suurin hotelli. Siinä on 47 kerrosta ja lähes 2000 huonetta. Hissejä ei tarvinnut odottaa, sillä hissejä oli vaikka kuinka paljon ja ne olivat jaoteltu kerroksittain. Esimerkiksi meidän huone oli 35. kerroksessa ja sinne pääsi 34.-47. kerroksien kolmella omalla hissillä. Hotellihuone oli tilava ja näkymät huoneesta olivat upeat. Huoneessa oli suuret, lähes koko seinän kokoiset ikkunat, joista näkyi kaistale Keskuspuistoa. Jos oikein tarkasti katsoi, saattoi nähdä Kleopatran neulan. Edellisellä New Yorkin matkalla hotellihuoneemme ikkunasta näkyi tiiliseinä.

2016 maisema vs. 2011 maisema

Ensimmäisenä iltana kävimme kävelemässä ulkona ja ostamassa ruokaa. Sen enempään voimat eivät riittäneet. Kello oli New Yorkin aikaa 22.45 kun menin nukkumaan eli 5.45 Suomen aikaa. Olo oli todella nuutunut, mutta onnellinen.


Tästä tuli aika pitkä sepustus, enkä päässyt edes ensimmäiseen varsinaiseen lomapäivään. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämän loppuun asti. :) Jatkan matkakertomusta seuraavassa postauksessa ja yritän tehdä siitä hieman tiiviimmän.

10 kommenttia:

  1. Kiva postaus, eikä yhtään liian pitkä. Odotan mielenkiinnolla jatkoa:)
    En ole itse koskaan käynyt Isossa Omenassa, mutta ehkä joskus, who knows!

    VastaaPoista
  2. New York on kyllä semmonen paikka, jonne täytyy itsekin joskus päästä, joten odotan todellakin jatkokertomusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti käymään. Itsekin haluaisin matkustaa sinne vielä uudestaan. :)

      Poista
  3. En ole koskaan käynyt Nykissä, mutta tuo haastattelu olisi kyllä jännittävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se jännittävää, varsinkin kun on väsynyt ja pää tuntuu ihan muussilta. Puhun suht hyvää englantia, mutta mulle tuotti vaikeuksia sanoa oma syntymäaika englanniksi. :D

      Poista
  4. Huh, toi maahantulo on yksi syy, miksi en koe jenkkejä hirveen mielenkiintoisena kohteena en tiedä jaksasinko. En tiedä sujuisiko koneen vaihto johonkin toiseen maahan siellä sujuvammin, kun ei ole kuitenkaan jäämässä maahan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maahantulotarkastus on vain pikku juttu, jos kaikki asiat on kunnossa. Toki se jonottaminen tuntuu ankealta kun on väsynyt pitkästä matkasta, mutta ihan hyvä että siellä tarkastetaan keitä maahan saapuu. Eikä se maahantulotarkastus kestä aina yhtä pitkään kun meillä nyt. Esim. Miamissa olen päässyt vartissa maahantulotarkastuksen läpi (jonotus + haastattelu yhteenlaskettuna). Ei tuon takia kannata olla reissaamatta Yhdysvaltoihin, jos se muuten kohteena kiinnostaa. :)

      Poista
  5. Jatkoa odottaen :) Itsellä tuskin koskaan on aikaa/rahaa lähteä sinne asti.

    VastaaPoista