keskiviikko 20. tammikuuta 2016

The Power of Makeup

Ajattelin tehdä oman blogiversioni Nikkietutorialsin kuuluisasta The Power of Makeup-videosta. En tarkalleen muista milloin aloitin meikkaamaan, joskus yläasteella. Teininä meikkaamiseen liittyi halu näyttää itsevarmemmalta ja paremmalta poikien silmissä (myönnetään!). Meni vuosia niin, etten lähtenyt mihinkään ilman kauheaa pakkeloimista. Tulin järkiini suurin piirtein 25-vuotiaana ja tajusin, että aina ei tarvitse meikata (ainakaan niin paljon). En ole hirveästi huudellut, että harrastan meikkaamista. Osa läheisistäni on tiennyt asiasta. Voisi siis sanoa että tulen blogini kautta ulos meikkikaapista.


Olen monesti törmännyt meikkaamista vähätteleviin ja halveksiviin kommentteihin. Ne ovat tulleet suurimmaksi osaksi muiden naisten suista.

Mulla ei ole aikaa meikata.. On muutakin elämää kuin peilin edessä istuminen.. 

Se on ihan fine, jos jonkun elämä on niin täydellistä, ettei tarvitse meikkiä. Nimeni on Sanna ja pidän meikkaamisesta. Minusta on mukavaa ihastella kauniita pakkauksia ja kokeilla uusia tuotteita. Aina jos on joku vähänkin juhlavampi tilaisuus, meikkaan. Meikkaan myös joskus ihan huvikseni, silkasta meikkaamisen ilosta, vaikka en olisi lähdössä mihinkään.  Kuullostaako pinnalliselta? Se on harrastus siinä missä posliinimaalaus tai piirtäminen. Miksi meikkaaminen on vähemmän taidetta kuin edellä mainitut harrastukset? Tykkään myös olla ilman meikkiä. Pidän siitä, miltä näytän ilman meikkiä. Toki mulla on välillä huonoja naamapäiviä, kenelläpä ei olisi. Joskus voi mennä useita päiviä etten meikkaa yhtään.

Aloitin The Power of Makeup-meikkauksen vetämällä viivan kajalkynällä kasvojeni keskikohdasta, koska ajattelin että se tuo paremmin esiin erot maalattujen ja ei-maalattujen puoliskojen välillä. Tai näin oli aikomus. Viiva on vino ja väärässä kohdassa. Nyt kun katselen näitä kuvia, se häiritsee jonkin verran. Antaa olla. Tätäkin blogipostausta aloin tekemään ilman mitään etukäteissuunnitteluja. Eikun viiva naamaan ja menoksi!




Meikkasin aika vahvalla kädellä. Tämä ei todellakaan ole mun peruspäivämeikki! Halusin korostaa meikatun ja luonnollisen naamataulun eroa. En kuitenkaan lähtenyt meikkaamaan niin, että olisin yrittänyt muuttaa kasvojeni muotoa varjostuksilla. Täytyy sanoa, että muutos on melkoinen. Ovathan omat kulmakarvani ja silmäripseni todella vaaleat. Siinä yksi syy, miksi tykkään meikata: saan piirteeni paremmin esille.

Olen todella tyytyväinen meikkivoiteeseeni, se sopii todella hyvin talvikalpealle naamalleni. Kuvissa meikittömän puolen iho näyttää "ruskettuneemmalta" kuin se livenä on. Ne kuvat ovat otettu päivänvalossa, salamalla. Alapuolella olevasta kännykkäräpsäisystä saa paremmin selville oikean ihonvärini. En ehkä ole noin kalpea oikeasti, mutta jotain noiden kahden kuvan väliltä.




Lopuksi pitäisi kai tehdä jokin henkevä yhteenveto. Meikkasit tai et, ole tyytyväinen itseesi. Asiat voisi olla aina huonommin tai paremmin. :)


2 kommenttia:

  1. Kaunis olet meikillä ja ilman! :) Pitäisi varmaan itsekin tehdä tämä haaste, sillä aina ihastelen muiden lopputuloksia. Mä en voi käsittää tuollaisia meikkaamista halventavia kommentteja. Ei se ole keneltäkään muulta pois, jos joku tykkää ehostautua enemmän. Jokainen saa käyttää aikansa siihen, mihin tykkää. Toiselle se voi olla meikkaaminen ja toiselle vaikka lukeminen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos!! Jotkut vaan nauttivat kun pääsevät korottamaan itsensä muiden yläpuolelle. Tee ihmeessä tämä haaste. Oli oikeastaan tosi hauskaa meikata vain toinen puoli. Ei tarvinnut huolehtia mätsääkö kulmat ja silmämeikki. :D

    VastaaPoista